Pehmeä pohjakasvusto, lima ja levä, on helposti poistettavissa harjalla tai painepesurilla. Tätä kasvustoa esiintyy kaikilla merialueilla ja osalla järviä. Hankalin pohjakasvuston muoto on merirokko. Pysyvästi kiinnityttyään se on erittäin vaikea saada pois. Seuraavassa on esitelty merirokon elintapoja ja menetelmiä ongelman ratkaisemiseksi.

Merirokko viihtyy suolavedessä

Merirokko on vaalea äyriäinen, joka kasvaa kiinnittyneenä kovaan pohjaan. Aikuinen yksilö näyttää noin sentin kokoiselta "rokonarpiselta napilta".

Merirokko ei menesty vedessä, jonka suolapitoisuus on alle kahden-kolmen promillen. Rokkojen määrä vähenee suolaisuuden pienetessä, mutta rokkoja on Saaristomerellä, koko Suomenlahdella ja Selkämerellä. Perämerellä rokkoja ei esiinny. Jokisuissakin saattaa olla liian makeaa vettä.

Merirokon toukka ui aluksi vapaasti. Toukan elinvaiheisiin vaikuttavat lämpötila, virtaus, valo jne. Kiinnittyessään alustaansa se on vain puolen millimetrin mittainen.

Tarkkaile veneen pohjaa heinä-elokuussa

Veneilijän kannalta tärkeä kiinnittyminen tapahtuu yleensä heinä/elokuun vaihteessa. Ajankohdassa esiintyy suuria vaihteluja. "Kiinnittymisaaltoja" voi olla useampia. Kannattaa tunnustella veneen pohjaa ja kun havaitaan karheutta (kuin hienoa hiekkapaperia) on kiinnittymisvaihe meneillään. Toukka kiinnittyy aluksi, viikon tai parin ajan, heikosti ja on poistettavissa helposti mekaanisesti. Myöhemmin kiinnitys lujittuu todella vahvaksi.

Nykyisin laji on hyvin yleinen ja aiheuttaa monenlaista riesaa. Veneliikenteen kustannukset kasvavat, kun alusten rungot on puhdistettava virtausvastusta ja polttoaineen kulutusta lisäävistä merirokoista. Ne tukkivat myös läpivientejä, estävät esim. potkuriakselin vesivoitelun ja vaikuttavat ajettavuuteen. Rokkoja poistettaessa saatetaan vahingoittaa veneen pohjaa.

Eliönestomaaliongelma on suurin venesatamissa ja vähävirtauksellisilla vesialueilla. Luonnossa hajoamattomat myrkyt ovat todellinen ympäristöuhka. Ongelmia on muitakin, ja vaikutus on kasautuva. Siksi on mahdollisuuksien mukaan käytettävä muita menetelmiä.

Kuva: Testilevy Suomenojalta Espoosta. Vasen puoli on harjattu kerran elokuun alussa. Syyskuussa ylös nostettuna se on lähes rokoton. Vertaa oikeaan puoleen. Käytännössä pohjan harjaus kannattaa suorittaa kaksi-kolme kertaa kesän aikana. Kuva: Risto Sajaniemi

Merirokon ehkäisy

Merirokko-ongelmaan on useita eri ratkaisuja. Kukin voi miettiä itselleen parhaiten soveltuvat tavat, veneensä ominaisuudet ja ympäristökysymykset huomioiden.

Veneen pohjan harjaus tai kuiville nosto
Veneen pohja voidaan puhdistaa, mieluiten muutaman kerran kesässä, omatoimisesti harjaamalla tai painepesurilla, tai erityisillä harjauslaitteilla. Laitteet soveltuvat tätä nykyä parhaiten pienten tai tasapohjaisten veneitten puhdistamiseen. Ne kehittyvät kuitenkin kaiken aikaa. Tärkein harjaus on ajoitettava toukan kiinnittymisen jälkeiselle viikolle tai kahdelle. 

Pienehköä venettä on mahdollista säilyttää kuiville nostettuna. Kiinnittyneet kuolevat muutamassa päivässä eivätkä jatka kasvuaan vedessäkään. Noston yhteydessä pohja voidaan harjata. 

Veneenpesuaineet
Näkin ja levän poistoon on erittäin vahvoja, oksaalihappoon perustuvia, pesuaineita. Ne on tarkoitettu juuri nostettuun, märkään pohjaan. Pesuainetta voi annostella hankaliinkin paikkoihin. Jos paikat ovat päässeet kuivumaan, on peli käytännössä menetetty. Pesuohjeita on noudatettava tarkoin ja huolehdittava ympäristökysymyksistä. 

Eliönesto- eli myrkkymaalit
Monien maalien myrkkypitoisuuksia on vuosien kuluessa vähennetty ja on hyvä seurata tilanteen kehitystä. Maaleja on erilaisia ja niiden soveltuvuus vaihtelee.Valinta on osattava tehdä oman veneen ominaisuuksien perusteella. Harkitse maalaustarvetta, esim. pelkkä vesilinjan maalaus tai paikkamaalaus saattaa riittää. Vähärokkoisilla merialueilla voi riittää vähäpäästöisempi maali.

Ekomaalit
On olemassa täysin myrkytön "ekomaali". Ekomaali estää merirokon kiinnittymisen vähäsuolaisilla vesillä kokonaan, ja muillakin merialueilla lähes kokonaan. On myös liukkaita esim. teflon-pohjaisia maaleja tai epokseja, joihin rokko ei pääse kiinnittymään. Nämä ovat parhaimmillaan veneen ollessa jatkuvassa käytössä.
    

Liittojen  tutkimustyö jatkuu ensi kesänä. Mahdollisuuksien mukaan olemme yhteistyössä suomalaisten ja ruotsalaisten viranomaisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa.  Lisätietoja antaa tutkimuksen vetäjä Risto Sajaniemi,  0400 448 218, risto.sajaniemi@fonet.fi.